Viisi asiaa, joista lapsi ei luovu

Jotkut asiat tässä maailmassa on pikkuisen tärkeämpiä kuin toiset. Nämä pikkuisen tärkeämmät ovat meidän perheessä sellaisia, että ilman niitä mistään ei vain yksinkertaisesti tule mitään. Tai noh, joskus ehkä jotain, mutta ainakin yleinen ilmapiiri on huomattavasti parempi silloin, kun nämä asiat ovat saatavilla. Äiti luopuisi muutamasta hyvinkin mielellään, lapsi ei sitten millään.

1. Sininen Aventin pillimuki ja kissamehu

Minkään muun värinen pillimuki ei käy. Nokkamuki ei käy missään tapauksessa. Jos annat lasin, niin kaikki juotavaksi tarkoitettu on pitkin seiniä, siinä uitetaan sormia tai lapsi kaataa sen päälleen. Kyse ei ole siitä, etteikö hän osaisi juoda kupista tai lasista. Hän vain ei halua.

Lapsi juo myös (kaura)maitoa ja vettä, mutta kissamehu eli Mehukatin juomatiiviste on hänen lempparinsa. Kevään lomamatkalla lapsi kieltäytyi juomasta mitään, koska siitä Kap Verden ainoasta ruokakaupasta ei tätä mehua yllättäen löytynyt. Seuraavalla kerralla matkalaukkuun on siis pakattava kannullinen Mehukattia. En halua enää ikinä matkustaa viikoksi etelän lämpöön tyypin kanssa, jolle ilmaantuu kuivumisen merkkejä jo puolessa välissä lomaa.

2. Pallomeri

Tämä on lapsen uusin suosikki. Hän on istunut pallomeressä lähes koko ajan siitä asti, kun mies sen meille osti. Meidän pallomeri on siis sellainen taaperoille tarkoitettu allas, jossa kuuluisi olla noin 200 palloa. Puolet niistä palloista on kuitenkin aina altaan ulkopuolella ja niitä on todella kiva heitellä alas rappusista.

Itse haaveilen siitä, että saisin tehtyä meille joskus ihan oikean aistihuoneen, jossa voisi olla vähän isompikin pallomeri. Tämä nyt kuitenkin on vain suunnitteluasteella, sillä vielä ainakaan siihen ei ole voimia eikä luultavasti vähään aikaan budjettiakaan.

3. Tutti

Kyllä, lapsi on 2,5-vuotias ja hän syö yhä tuttia. Siis kirjaimellisesti. Hän ei ime sitä kuten vauvat, vaan kaikki tutit ovat täysin pureskeltuja, myös ne kovat muoviset osat. Ja kyllä, olen hyvin tietoinen Suomen Hammaslääkäriliiton suosituksesta, jonka mukaan tutista tulisi luopua ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Erilaisia purutuotteita on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä.

Ongelma on se, että lapsella on hyvin aistihakuinen suu. Hän saattaa syödä pihalta mätiä omenia tai myrkyllisiä marjoja, ellei joku vahdi vieressä koko ajan. Kesällä huomasimme, että tutista oli paljon hyötyä tässä asiassa. En ole niin kovin huolissani lapsen purennasta, jos vaihtoehto on se, että hän laittaa suuhunsa jotain oikeasti vaarallista. Nyt syksyn tullen tutin käyttöä on saatu vähennettyä huomattavasti, joten toivoa on, että siitä päästään joskus eroon kokonaan.

4. Ryhmä Hau

Tämä nyt oli oikeastaan ilmiselvä ja näin ollen tylsä valinta tälle listalle, mutta minkäs teet. Jos Yle tarkkailee sitä, että kuinka monta kertaa mitäkin ohjelmaa Areenasta katsotaan, niin voin suorilta käsin ilmoittaa, että niistä Ryhmä Haun klikkauksista noin miljoona on tullut meidän IP-osoitteestamme.

Tyyppi saattaa joskus vahingossa katsoa jakson jotakin muutakin ohjelmaa, mutta Ryhmä Hauta hän katselisi mielellään vaikka aamusta iltaan koko päivän. Hän ei luovu iPadista koskaan vapaaehtoisesti, vaan siitä syntyy rähinä joka ikinen kerta.

Lääkäri suositteli meille koko ohjelmasta luopumista. Kielellisistä erityisvaikeuksista kärsivät lapset jäävät kuulemma usein koukkuun tv-ohjelmiin, koska niiden kanssa ei tarvitse kommunikoida ja pelkkä katseleminen on niin helppoa, Psykologin mielipide oli se, että lapsen arki ei voi olla pelkästään kuntoutumista, vaan on hyvä, jos hän saa joskus tehdä niitä asioita, joista itse pitää eniten.

Omasta mielestäni iPadilla on paikkansa. Sen avulla meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia esimerkiksi lentokoneessa. Myös todella kuormittavissa tilanteissa, esimerkiksi juhlissa, iPadista on lapselle suuri hyöty. Silloin lapsen ei tarvitse poistua paikalta, mutta hän pääsee tilanteesta irti katsoessaan jakson Ryhmä Hauta. Kotona hän kuitenkin katsoo ohjelmaa liikaa. Joskus ihan vain siksi, etten jaksa vääntää asiasta huutavan taaperon kanssa k-o-k-o a-j-a-n.

5. Unirätti

Voittaja on kuitenkin, kaikesta huolimatta, tuo reikäinen ja likaiseksi pinttynyt kankaanpalanen. Se on ollut lapsella aina. Kun lapsi tulee kotiin ulkoa, hän hakee aina ensimmäiseksi kuvan unirätistään ja haluaa sen itselleen heti. Ulos rättiä ei saa enää viedä, sillä sen katoaminen olisi liian suuri tragedia kenenkään kestettäväksi. Joskus unirättiä on palattu etsimään kaupan lattialta, joskus sitä on haettu isovanhempien luota keskellä yötä.

Kerran lapsi otti unirättinsä mukaan pihaleikkeihin, se oli sisälle tultaessa täysin kuran peitossa ja minun piti laittaa se pesukoneeseen lapsen silmien alla. En muistele tämän tapahtuman aiheuttamaa reaktiota kovinkaan lämpöisesti. Silloin satuin löytämään laatikon pohjalta samankuosisen, käyttämättömän rievun, joka kelpasi korvikkeeksi. Nyt rättejä on siis kaksi, ja toisen niistä saa ottaa tarvittaessa mukaan päiväkotiin.

32-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Äitiyteen ja lapsiperhearkeen tuli pieni lisätwisti, kun kuopuksella todettiin autismikirjon häiriö keväällä 2018. Blogissa tarjolla iloa, surua, pohdiskelua ja toivottavasti vertaistukea kaikille, joita autismi jollakin tapaa koskettaa.

Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *