Sitä on nyt liikkeellä

Flunssakausi on täällä taas! Ehdin panikoida tätä tapani mukaan jo etukäteen ja kyllä, sieltähän se taas tuli. Eihän se ketään yllätä ja kaikkiinhan flunssa joskus iskee, mutta autismikirjolaisen kanssa tässä on vielä muutamia pieniä lisämausteita, jotka kauniisti sanottuna harmittaa aika paljon.

Muistikuvat viime syksyltä, talvelta ja alkukeväältä ovat aika hataria. Lapsi oli kipeänä koko ajan ja jatkuvasti. Nuhaa, yskää, kuumetta, kuumekouristuksia ja korvatulehduksia. Kun yksi loppui, toinen alkoi. Muistini mukaan vietin puolet vuodesta hyvin vähäisillä yöunilla niistäen jonkun nenää ja tuijottaen lastenohjelmia televisiosta.

Lapsi on muutenkin unihäiriöinen, mutta yleensä kuitenkin varsin tyytyväinen tyyppi. Kipeänä hän herää ja huutaa. Monta kertaa yössä. Ja yskii ja niiskuttaa. Tietenkin hän myös vihaa kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä ja lääkkeitä. Niistä saa tapella joka kerta ja yleensä lopputuloksena on muutama mustelma äidille.

Kotona kipeänä neljän seinän sisällä kyyhöttäminen ei sovi tälle lapselle ollenkaan. Luultavasti juuri siksi viime talvi oli niin vaikea. Kun hän on kipeä, emme voi mennä mihinkään. Lapsi tottuu olemaan rauhassa kotona ja sen jälkeen ihmistenilmoilla on todella hankalaa eikä hän tunnu sietävän ketään perheen ulkopuolisia ihmisiä.

Kesä meni hyvin ja päiväkotiura alkoi yllättävän kivuttomasti. Nyt lapsi on flunssansa takia ollut pois päiväkodista neljä päivää ja viikonloppu päälle. Ei ollenkaan hyvä.

Tänään lapsi kävi lääkärissä isänsä kanssa. Olen hyvin tyytyväinen, että sain delegoitua tämän tehtävän pois itseltäni, sillä luonnollisestihan lapsi vihaa myös sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Ei paljon autanut, että yritin kuvittaa lääkärireissun etukäteen. Terveysaseman henkilökunta onnistui kuitenkin löytämään sätkivältä, potkivalta ja huutavalta pojalta märkäisen korvatulehduksen. Toivottavasti lääke alkaisi purra mahdollisimman pian ja tyyppi olisi päiväkotikunnossa jo vaikka huomenna. Pliis.

Että ätshii vaan kaikille, sitä on nyt liikkeellä.

32-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Äitiyteen ja lapsiperhearkeen tuli pieni lisätwisti, kun kuopuksella todettiin autismikirjon häiriö keväällä 2018. Blogissa tarjolla iloa, surua, pohdiskelua ja toivottavasti vertaistukea kaikille, joita autismi jollakin tapaa koskettaa.

Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *